Long & Lost

Loman alku toi mukanaan kaikkea muuta kuin autuasta olotilaa, sillä pääsykokeiden piinallinen odotus vaihtui suoraan tulosten ja pisterajaspekulointien pakkomielteiseen vahtaamiseen suomi24:ssä. Heh, mahtaakohan olo helpottaa vielä kuukausiin - luki papereissa mitä tahansa, on mulla edessä suurten päätöksien tekemistä oman tulevaisuuteni suhteen.

Nyt tulin kuitenkin pidennetyksi viikonlopuksi kotiseudulle perhettä ja ystäviä tapaamaan. Kirjurinluoto oli kaunis kuten aina, vaikka nenää kutitti ja pelästyin sekä pikkulintua että kuollutta oravaa. Kaupungilta ei löytynyt yhtään kivaa paitaa, mutta voitin pelikoneesta kaksi euroa. Ja oon nähnyt pelkästään kauppamatkoilla useita tuttuja kasvoja.

En ole koskaan oikein muistanut juhlia mun blogisynttäreitä, mutta mainittakoon nyt, että yhdeksäs päivä kesäkuuta tulee täyteen mun seitsemäs vuosi bloggerissa enemmän tai vähemmän aktiivisena bloggaajana. Tää tuli mun mieleen, kun sain eilen viestillä screenshotin vauva.fi:stä, jossa joku oli muistellut nuorta poikabloggaajaa Bittersweet Pineapple -bloginimen alta - no minähän se oon! :-D Vähän varttuneempana, mutta pääosin ihan samanlaisena outona hiihtäjänä.

Polulta harhaan

Vielä kaksi viikkoa pääsykokeisiin, ehkä sitten tulee otettua muunkinlaisia valokuvia kuin kahvikuppeja ja pääsykoekirjaa.

Viime viikot ovat kuluneet pitkälti nenä kiinni joko kirjoissa tai tietokoneessa. Joku päivä huomasin, että ruoho on alkanut vihertää sillä aikaa, kun en ole viitsinyt edes tarkemmin katsoa ympärilleni. Ennen kuin huomaankaan, on toukokuukin jo takana ja edessä (dramatisoidusti) ihan uusi aikakausi. Jännittävää, kun mikään ei ole varmaa, paitsi se, että ostan isoimman pullon jotain hyvää ja raahaudun ystävien kainaloon.

Äitini on kuukausitolkulla muistuttanut minua hankkimaan varasulakkeita, sillä kuulemma ne hajoavat aina juuri kaikista ärsyttävimpinä hetkinä. Ja äitien tietämykseen kyllä pitäisi luottaa, sillä tosiaan, viime yönä pienen poksahduksen ja välähdyksen siivittäminä, asunnon kaikkien lamppujen sulake hajosi. Juuri Once Upon a Timea katsoneena ensimmäiset ajatukseni toki olivat, että vittu nytkö tänne tulee joku noita. Seuraava reaktio oli soittaa isälle. Kuinkas muutenkaan.



Ilmojen lämmetessä parasta on kuunnella iltaisin musiikkia ikkuna auki. Jostain syystä musiikin sekoittuminen rauhallisen kadun satunnaisiin autojen ääniin ja lenkkeilijöiden keskusteluihin tuo minulle tietyn kesäfiiliksen. Viime aikoina on tehnyt mieli kuunnella lähinnä biisejä, jotka olen kuullut jo kymmeniä ja satoja kertoja, vanhoja suosikkeja, kotibilebiisejä ja kesähittejä. Niitä, joista tulee mieleen pyörän häksällä matkustaminen ja kesäöinen siirtolapuutarha ja joen ylittävän lossin parkkeeraaminen puolimatkaan maisemien ihailua varten. Kliseistä, mutta monesti parhaat asiat ovat.