10. helmikuuta 2015

Päivä Artun kanssa



06:20 Ensimmäinen herätys soi. Unenpöppörössä sekoilen puhelimeni kanssa siten, että torkutan vahingossa jokaisen parin minuutin välein soivan herätyksen ja lopulta puhelin huutaa täydellä volyymillä lähes lakkaamatta... Sori taas, seinänaapuri.

07:00 Nousen vihdoin napsauttamaan kahvinkeittimen päälle ja päivä voi alkaa. Laitan kuivuudesta pois varisevaan naamaani pari kerrosta kosteusvoidetta ja puen päälle vanhimmat farkkuni.

08:20 Saavun luennolle vain viisi minuuttia myöhässä, jee! Ensimmäiset kaksi tuntia automaatiota, puolet ajasta keskityn melko mallikkaasti ja loput luennosta tuijotan valkokangasta päin kuulematta sanaakaan.

10:15 Matikkaa. Raapustan muistiinpanoja Taylorin sarjoista samalla kun selaan Instagramia ja suunnittelen lippujen ostamista 50 Shades of Greyhin (viikonlopun näytökset jo ihan täynnä, buu).

12:15 Ohjelmoinnin perusteita - luennolla keskitytään paljolti asioihin, jotka olin jo ymmärtänyt, joten vartin jälkeen syvennyn selailemaan äitiys- ja perheblogeja. Haaveilen lapsista, omistusasunnosta ja kupista kahvia.

14:15 Luennot ohi, äkkiä kotiin ja peiton alle.

15:00 Mulla ei ole kotona juuri mitään ruokaa, joten pikanuudelit, kahvi ja appelsiini saavat kelvata.



16:45 Suuntaan matkani kohti keskustaa valmennuskurssin luennolle, mutta bussi on taas myöhässä. Ärsyttää.

17:05 Saavun hengästyneenä vain hiukan myöhässä paikalle huomatakseni, että luento on siirretty perjantaille...

17:07 En lannistu, vaan päätän käydä keskustassa ruokakaupassa ja ostan lohdutukseksi tuorepastaa.

18:30 Syön edellä mainittua tuorepastaa ja juttelen samalla facetimessa.

19:15 Välttelen tiskaamista. Viikonlopun yksi luksushetkistä oli ehdottomasti se, kun kaverini tiskasi yhden tiskivuoren mun puolesta. #blessed

20:30 Alan kirjoittamaan tätä postausta ja haaveilen teestä. Edellisen kohdan vuoksi tosin mulla ei ole yhtään puhdasta kuppia. Tää ei ole enää edes hauskaa.

Tässäpä pieni kurkkaus glamouria pursuavaan elämääni - ihan siltä varalta, että joltakin on päässyt unohtumaan millainen säheltäjä mä olenkaan. Tänään oli silti suurimmilta osin varsin mainio päivä, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sain tietää eilisen tentin sujuneen yllättävän hyvin!

Tähän loppuun mulla on jäljellä vain yksi kysymys: kuinka kauan festariranneketta voi pitää kädessä ennen kuin siitä tulee liian teiniä? Otettakoon huomioon, että ranneke on mun elämäni ensimmäinen laatuaan ja sen värit sopii täydellisesti mun Marimekon petivaatteisiin.

2 kommenttia:

  1. valmennuskurssi? ootko hakemassa jonnekin toiseen kouluun? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen joo! toivottavasti pääsykokeisiin lukeminen onnistuu nyt kiireisen kevään aikana, koska en tosiaan halua vahingossa ajautua jatkamaan tällä alalla... :-/

      Poista