Yliopistolusmuilua

Eilen bussissa irtokarkkeja lounaaksi syödessäni tajusin, että elän tällä hetkellä jollain tapaa sitä elämää, josta muutama vuosi sitten uneksin ja jota tulen tulevaisuudessa kaipaamaan. Tällä hetkellä mun elämässäni vallitsee nimittäin merkittävä vapauden ja vastuiden epätasapaino, minkä ymmärtäminen sai mut ajattelemaan tilannettani vähän toiselta kantilta.

Tällä viikolla tulen viettämään yliopistolla yhteensä suunnilleen reilut kuusi tuntia: kolme kumpaakin tenttiä kohden. Loppuajan voin käyttää kotona opiskeluun, Netflixin katsomiseen ja kaupungilla hengailemiseen oman mieleni mukaan. Ensin pidin tätä viikkoa ajan tuhlauksena ja dramaattisesti nuoruuteni hukkaan heittämisenä, mutta sittemmin tajusin, että näin kiireettömiä tenttiviikkoja mulla tuskin tulee olemaan tulevaisuudessa kovinkaan montaa. Päätin siis irrotella vähän ja lähdin päiväretkelle Ikeaan.

En tiedä kumpi asia mun on vaikeampi ymmärtää... Se, että asun kaupungissa, jossa pääsen Ikeaan puolessa tunnissa paikallisbusseilla, vai se, että retki Ikeaan tiistai-iltapäivänä tuntuu irrottelulta. Onko kyseessä ikääntyminen vai totaalisen mökkihöperöyden ensioireet?

Ostin Ikeasta tuoksukynttilöitä, leikkuulaudan ja lävikon. Tuntui kuin olisin shoppaillut ihan sikana. Ruokaosastolla etsin menestyksettä tillinäkkileipää, joten tyydyin karkkeihin. Päätin, että ensi kerralla käyn syömässä yläkerrassa prinsessaleivoksen. Toivotin twitterissä ikea monkeylle hyvää kaksivuotispäivää. #illegal but #iconic



Tänään on vuorossa tiskaus-, pyykkäys- ja joulukorttien kirjoituspäivä. Perjantain tenttiin valmistautumista voin alkaa ajatella ehkä illemmalla. Nyt kuitenkin ruokakaupan kautta peiton alle Modernin Perheen kolmoskauden pariin, just because I can.